*Söpöys varoitus*

Muutto uuteen kotiin, remontit ja uusi koiranpentu ovat vaikuttaneet ompelumäärään. Tosin muutto toi mukana uuden isomma ompelutilan ja koiranpentu... noh, se on vaan niin ihana, joten se saa kaiken anteeksi.

Aamulla, kun palattiin jälleen kerran likaisina ja märkinä sateiselta lenkiltä, sain monien edeltävien aamujen tapaan huomata, että sohva houkuttelee tälläisinä päivinä eniten lämmöllään ja kosteudensitomiskyvyllään. Koulutuksessa tulee olla johdonmukainen ja se, että joskus sohva sallitaan ja toisinaan taas ei, ei minusta toimi.

Tarvittiin siis suoja - koiran oma paikka.

Myös ompeluhuone on todettu todella mukavaksi paikaksi, koska lattialle tippuu joskus jotain jännää, joka on heti päästävä haistelemaan. Ja tietenkin kankaat pitää tarkastaa huolella - ja ehkä muutaman kerran käydä kierimässäkin niiden päällä. 

Myös peittokankaat tarkistettiin huolella.

Peittoon tuhosin vanhat housut taustakankaaksi ja huonosti istuvan keltaisen osto hameen. Reunoihin lisäsin siniset trikootilkut.

Täydellinen ompelunäyte tämä ei ole, sen verran summanmutikassa palat on leikattu... Koiraa se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan :)

Ompelua vol 4687

Alkukesä ei ole välttämättä ollut ilmoiltaan joka päivä auringon palvojia hellivä. Työpaikkani ikkunasta olemme seuranneet joka vuotista kesänpalvojaa, joka kuoriutuu asunnostaan heti ensimmäisten lämpimien minuuttien hetkellä viereiseen puistoon auringonottoon. Hän ei jätä yhtäkään tilaisuutta jättämättä, jolloin auringosta voisi edes hetken ajan saada rusketusta. Hän on kesäpoika.

Minä en kuitenkaan ole sellainen. En edes jaksa välittää säästä, saatika puhuakaan siitä paljoa. Mutta jos joku sateessa on hienoa on se, että se antaa pakosta aikaa ompelulle.

Tämä huppari muodostui melkoiseksi haasteeksi. Kaava on itse piirretty, mutta käytin hyväkseni  hihoissa ja kädinsijoissa valmista hupparin kaavaa. Seuraavaksi taidankin heittää kyseisen kaavan jorpakkoon. 

Omat kaavoituksen onnistuivat hyvin, jopa taskuista tuli paremmat kuin suunnittelin ja istuivat helposti, mutta sen sijaan suurin osa ompelupäivistä meni hihojen asetteluun.

Lopputulema on kuitenkin hyvä ja paljon käytössä ollut huppari.

Etu- ja perävalot on tietenkin oltava kohdistettuna
tälläisessä kankaassa..

Kangaslakko on sujunu kohtuullisesti. Lakkohan se ei ole, kun kuitenkin ostaa kankaita, mutta aika hyvin nettikaupat olen onnistunut unohtamaan.

Facebook ei kuitenkaan ole turvallinen, kun ystävinä on ihmisiä, jota myös pitävät samoista asioista. Kun näin tämän Pehemiän Pojut kankaan siskoni tykkäyksen kautta, olin myyty. Ja olen edelleen..

Tämä korkeavyötröinen farkkuhame on tehty Pistoksissa kirjan ohjeella. Kirja ei ole selkein käyttämäni kaavakirja. Esimerkiksi minulta jäi täysin huomaamatta, että kaavat sisältävät jo saumanvarat. Liian sokeasti ja tyhmänä tuijotin kirjan kokotaulukon lopputulemaa. 

Pienien kavennusten jälkeen lopputulema kuitenkin ihan hyvä.

Kun se helteinen kesä lopulta tulee, minä olen valmis. Uusi neulosmekko pääsee tällöin käyttöön.

Pelkkää ompelua tämä alkukesä ei kuitenkaan ole ollut. On myös shoppailtu lahden toisella puolella.

Lähdin siskojeni kanssa Viroon määränpäänä Karnaluks ensimmäistä kertaa. Tiedossa oli jo mitä on edessä ja oli jopa ukkoseni siunaus koko reissulle (ja käytettävälle rahasummalle), mutta ei siihen pysty varautumaan mitenkään. Tuntuu kuin puolet jäi näkemättä ja ostettavaa oli liikaa.

Mutta melkein pysyin ostoslistassani, vain muutama ylimääräinen tavara lähti mukaan. Harmi kun tajusin vasta seuraavana päivänä, että oli tarkoitus napata muutama kuva muistoksi sieltä..

Ompelukuume

Koin melkoisen ompelukuumeen vähän aika sitten. Ei tainnut olla muutaman viikon aikana yhtään sellaista päivään, jolloin en olisi ommellut. 

Ompelun perinteisesti katkaisi pitkät työpäivät, jotka puolestaan veivät täysin edeltävät pari viikkoa. Tämä asian otan korjauslistalleni ensi viikon aikana, jolloin yritän järjestää vähintään joka toiselle päivälle ompeluaikaa - nimittäin ompelun lisäksi leikkasin kaksi uutta vaatetta ja muutama kangas odottaa leikkausta.

Ryppyisyys johtuu vain siitä, että valokuvaus
tapahtui keikan jälkeen.

Olimme ukkoni kanssa menossa eräälle keikalle muutama viikko sitten. Perinteisesti paria päivää ennen keikkaa totesin: "Mulla ei ole mitään sopivaa päälle pantavaa, joka sanoo ROCK!". Siitä sitten ideoin tälläisen topin, jossa takaosa on pidempi.

Nappilista ja olkapäät farkkutrikoosta, joka oli kalleinta
 trikoo kangasta, mitä olen tähän asti ostanut.

Suurin osa ompeluista ei oikeastaan tule välttämättömään tarpeeseen. Kuten tämä mekko.

En kuitenkaan voinut olla ostamatta tätä kangasta - varsinkaan siksi, koska hintaa tälle tuli noin 6€ ja se oli niin minun näköinen. Vielä saattaisi yhteen toppiin riittää loppukangas.

Mutta sitten on näitä ompeluita, jotka ovat joskus jääneet harmittamaan, kun en olekaan päässyt niitä tekemään. Edeltävässä postauksessa kerroin kankaasta, josta piti tulla pappatakki, mutta siitä tulikin mekko. 

Koska jäin lopulta ilman pappatakkia, niin pitihän sellainen sitten saada. Ja mikä sen mukavempaa, jos sellaisen saa ihanasta alekankaasta - jälleen kerran.

Joskus ompeluksissani harmittaa niiden rentous. Rennot vaatteet ovat helppoja ommella ja mukavia pitää päällä, mutta joskus kaipaa jotain muuta, ehkä vähän jopa haastetta ja näyttävyyttä. 

Tästä rusettipaidasta, jonka lähtökohtana on ollut Suuri Käsityö lehdessä ollut samanlainen paita, osottautui kaivatuksi haasteeksi.

Kankaan musta kangas on oikeasti kierrätetty eräästä mekosta,
jonka serkkuni on minulle antanut.

Kaavat on piirretty käsityölehdestä, mutta muokkasin niitä melkoisesti matkan varrella - Rusetin ja kaula-aukonkin kehitin oman pääni mukaan. Keskellä menevä nauha on sentään samankaltainen :)

Kankaan hinta ei jälleenkään päätä huimannut, mutta meinasin aluksi jättää sen ostamatta, koska en ollut varma haluanko sittenkään näin tumman väristä paitaa. 

Onneksi muutin mieleni ja nyt kaapissani on yksi vaate, joka sopii niin mihin tilanteeseen vain.

P.S. Ei tässä sentään kaikki olleet, mutta en nyt jaksa jokaista yksiväristä t-paitaa tai yöpaitaa alkaa jakamaan :)

Murheen kryynin kangas

Nettikangaskaupat ovat helppoja. Niitä voi selata aamiaispöydässä tai vaikka bussissa. Sinä voit suunnitella ja mallailla kangasta vaikka töitä tehdessä, ja aina välillä voit jopa käydä kurkkimassa miltä se kangas näyttikään ja sopiikohan se varmasti minulle.
Koska ne ovat helppoja, ne ovat myös koukuttavia.

Mutta koska ne ovat helppoja, ne voivat olla myös riskialttiita. Vaikka kuinka omistaakin näytön, jossa värien toisto ei petä, ei se kankaan väri ole aina sataprosenttisesti taattu.

Odotin kärsimättömänä viininpunaista, jossa olisi ollut pieni vivahde violettia.

Sain violettia.

Tästä kankaasta piti tulla pappatakki. En kuitenkaan mieltynyt ideaan tehdä tästä väristä sitä, joten laitoin kankaan odottamaan parempia päiviä.

Kun sain tarveidean tehdä itselleni kotimekon, tiesin, että tämä kangas käy siihen hyvin. Ja kun mekko oli valmis, olin jo itseasiassa unohtanut koko pettymyksen tätä kangasta kohtaan, koska lopputulos on erittäin hyvä!

Tässä nopeassa kännykkäkuvassa on värit
lähempänä sitä mitä hain, mutten saanut.

Taskun kuviointi on tehty silityskalvoilla.

"Iloinen sokerinen lady, joka sanoo 'Click!' " -laukku

Äitilläni, käsityön ammattilaisella, on varastossaan monia kankaita aina 60 luvulta saakka. Hänen kangaskaappien avulla voitaisiin vaikka tehdä jokaisesta vuosikymmestä aina oma muotinäytöksensä.
Hänellä on ollut myös iso laatikollinen vanhoja nahkapaloja, joista on pitänyt tehdä milloin mitäkin. Siellä ne ovat olleet vuosikausia laatikossa, muutamia laukkuja niistä on käsittääkseni tehty. Sitten ne ovat siirtyneet siskolleni ja lopulta päätyneet minulle noin vuosi sitten. Minä lupasin tehdä niistä jotain!

Koska vuoden saldoni on ollut nahkatöissä yksi vaivainen (mutta ihana) rannekoru, päätin haastaa itseni tekemään nahkatöitä! Tarkoituksenani olisi uudistaa laukkuvalikoimaa ja poistaa kaikki vanhat ja huonot laukut pois käytöstä.

Vielä ei lähdetty kokonaan nahkaiseen laukkuun, mutta hyvä alku tämäkin.

Muutamassa kamerassa on piilotettu "nimiä",
kuten Happy, Sugar, Lady, Click

Ihana kangas Majapuulta, joka on täydellinen kangas ihmiselle, jonka kodissa on noin 9 käytössä olevaa vintagekameraa (+ ei toimivat). 

Helpoimman kautta ei tämän kanssa menty, vetoketjunkin taisin ommella neljä kertaa aina eritavoin. Nahka oli kuitenkin yllättävän helppoa minunkin ompelukoneelle, joten ei jää viimeiseksi laukuksi todellakaan.